sunnuntai 31. elokuuta 2014

Morsiusgallerian tullivapaat ja kutsukorttien tekoa

Tampereella on käynnissä tälläkin hetkellä Morsiusgallerian tullivapaat jotka tarkoittavat siis sitä, että puvut ovat parhaimmillaan jopa -80% alennuksessa! Nyt sieltä voi siis tehdä löytöjä. Itsekin taisin jonkinlaisen löydön tehdä... ;)

Kaasoille lähdimme pukuja sovittelemaan. Kriteerit olivat maanläheiset värit ja lyhyt helma. Maanläheisiä värejä löytyikin, mutta lähinnä pitkinä mekkoina. Kaasot sovittelivat ehkä kuutta eri pukua ja sieltä löytyikin ne juuri sopivat: tummanruskeat, mutta pitkät. Tulimme kaikki yhdessä tuumin siihen lopputulokseen, että pitkä on juhlavampi ja luultavasti suurin osa vieraista laittaa lyhyen mekon joten kaasot erottuvat tällä tavoin ainakin hieman muusta joukosta. Täytyy vielä jutella haluavatko kaasot vähän "vapaampaan", lyhyempiin mekkoihin sitten loppuillan juhlintaan. Tosin nämä pitkät jotka löytyivät olivat huljuvaa sifonkia ja kuulemma todella kevyet päällä. Tytöt näyttivät niin hyviltä suklaanruskeissa puvuissaan! Mekot olivat erilaiset ja kantajalleen sopivat, väri on sama joten jotain yhdistävää tekijää löytyy kuitenkin. Kummassakin oli myös vyötäröllä koriste.


Mielestäni kaasoilla / morsiusneidoilla ei tarvitse olla juuri samaa pukua. Jokin yhdistävä tekijä voi olla, esimerkiksi väri, mutta juuri samaa mallia ei tarvitse olla. Tässä tilanteessa ainakin kaksi ihmistä ovat ruuminrakenteeltaan aivan erilaiset. Pääasia on, että puvun käyttäjällä on hyvä olla ja että kaasotkin tuntevat itsensä kauniiksi! En siis tässäkään suosi nettitilausta ennen kuin tiedetään minkä mallinen puku sopii, esimerkiksi me kaikki torppasimme olkaimellisen mekon toisen kaason päällä, kun taas toiselle se oli täydellinen. Onneksi olimme koko sovittelun ajan yhtä mieltä oikeastaan kaikesta, pelkästään puvun pituus mietitytti kaikkia mutta lopulta siihenkin ratkaisu löydettiin.


Ja se minun löytöni? Noh, taidan jättää sen hääpäivää varten. On muuten hankalaa kirjoittaa, kun tiedän tätä aika monen tutun lukevan! Haluan jättää häihin yllätysmomentteja ja olkoon tämä yksi niistä.

Sovittelun jälkeen kävimme Sinellissä hakemassa kutsukorttitarpeita ja sitten syömässä Pancho Villassa itsemme aivan ähkytäyteen. Olipa helppo käydä kaupassa sen jälkeen hakemassa jotain pientä naposteltavaa, yleensä sitä tulee mätettyä patonkia ja juustoja, keksejä ja juustoja, sipsejä ja dippiä, juustoja... Mutta nyt koriin eksyi vain viinirypäleitä ja pari pussia karkkia.

Kutsujen taittelu sujui oikeasti paljon nopeammin kuin mitä olin kuvitellut! Taisimme olla valmiita melkein puolessa tunnissa? Noh, isoimmat hommat on vielä edessä. Nyt pitäisi saada kansilehtiset leikkailtua mielellään paperileikkurilla, kunhan löydetään sellainen jostakin lainaksi. Muuten menee saksihommiksi ja itsehän en leikkaa suoraa viivaa ollenkaan... Tosin saa kutsuissa näkyä, että ne on itse tehtyjä.

Kutsujen pohja on ekokartonkia, Sinellistä
Samalla otimme pari (kolme) pullollista kuohuviiniä ja pari (pullollisen) shottia. Nautimme elämästä ja nauroimme itsemme kipeäksi. Vielä illan päätteeksi paikalliseen kuppilaan laulamaan karaokea ja siitä toiseen vähän tanssimaan. Kyllä oli taas niin hauska ja leppoisa ilta! Voi kun voisi näitä viettää vähän useamminkin, mutta nämä vapaat viikonloput ovat aika vähissä, kun suurimman osan olen töissä. On meillä onneksi tulossa vielä loppuvuodelle vaikka mitä kivaa yhteistä tehtävää! Ja nähtävästi täytyy kokoontua pian jatkamaan kutsukorttien tekoa... ;)

tiistai 19. elokuuta 2014

Syksy on täällä

Syksy on täällä ja ehkä ensimmäistä kertaa pitkiin, pitkiin aikoihin minua ei haittaa. Ei haittaa sade, ei kylmä eikä kyllä etenkään pimeys. Olen taipuvainen vaipumaan syksyn tullessa kaamosmasennukseen. Nukkuisin mielelläni joka päivä pitkät päiväunet, aamuisin herääminen on raskasta, söisin mielelläni koko sen ajan mitä en nuku ja kiukuttelen. Tänä syksynä yritän ottaa ilon irti näistä sadekeleistä, kylmästä ja pimeästä. Villasukat ja villapaita kaapista esille! Ihanaa, lämmintä ja pehmeää. Kynttilöitä ja koristevaloja (siis meidän olohuoneen joulusta asti olevat valothan ovat nyt sitten koristevaloja, kunnes on taas joulu...) palamaan. Ajattelin ostaa aikuisikäni ensimmäiset kumisaappaat näille sadekeleille ja syöksyä sienimetsälle heti, kun oikea aika sille on. Minä joka en edes sieniä syö. Täytyy tehdä syksystä hieno asia!


Me taidamme miehen kanssa itse asiassa olla enemmän syysihmisiä. Itse en välitä kovista hellekeleistä ja vaikka hetken aikaa tuntuukin hienolta se, ettei aurinko juuri laske, alkaa se pidemmän päälle tympimään. Saa olla pimeääkin välillä. Olen jopa alkanut miettimään olisiko häät olleet parempi pitää sittenkin syksymmällä, mutta ei nyt muuteta mitään suunnitelmia. Kaikki on jo varailtukin sinne kesäkuulle. Se on oikein hyvä viikonloppu sekin. Syksyllä ruskan aikaan luonto on vaan niin kaunista!

Mies rakastaa Lappia ja joka syksy siellä käykin. Toivoisin, että tänä syksynä päästäisiin käymään Lapissa koko perhe. Saa nähdä miten se nyt onnistuu, sillä työsopimustani jatkettiin nykyisessä työpaikassa. Huh! Yksi stressinaihe vähemmän.

Meillä oli viime viikonloppuna "venetsialaiset". Miehen syntymäpäiviä me juhlistimme, mutta koska mieshän ei juhli synttäreitä, kulki illanistujaiset nimellä venetsialaiset. Olipahan mukava ilta! Jaksoimme sinnikkäästi viileästä ilmasta huolimatta istua terassilla puoli kolmeen asti Markuksen siskon ja tämän miehen kanssa. Vilttejä muutama päälle ja mukavaa oli. Joskus voi olla mukavaa, mukava on... mukavaa! Ei aina tarvitse olla hurjan hauskaa, mieletöntä, kreisibailausta. Istuttiin, kuunneltiin musiikkia ja nautittiin olostamme.


Ehkä tämä tietty positiivisuus näin syksyn kynnykselläkin voisi johtua siitä, että kilpirauhaslääkitys puree. Aloitin reilu kuukausi sitten koelääkityksen kilpirauhasen vajaatoimintaan. Voin tästä kirjoitella jossain kohtaa ihan erikseen, vaikka kontrollikäynnin jälkeen joka on ensi viikolla...

Meillä on tulossa myös kaasoviikonloppu josta ehkä kirjoittelen sitten sen jälkeen.

Ihanaa syksyä kaikille :)

Lilli kasvaa aivan hurjaa vauhtia ja me olemme helisemässä tämän "teinin" kanssa... :D

tiistai 12. elokuuta 2014

Nyt on kyllä roska silmässä... Häiden videointi?

Meidän häihin on valokuvaaja varattu. Vähän haluan myöhemmässä vaiheessa aloittelevaa hääkuvaajaa mainostaa, mutta nyt pyhitän tämän postauksen häiden videokuvaukselle. Ehdottomasti tulisi meillekin, jos budjetista siihen vain saataisiin vielä tilaa, mutta tämä ei ole ollenkaan todennäköistä. Oikeastaan vasta tämän videon nähtyäni ajattelin, että mitä jos sittenkin...


Paljon lisääkin löytyy youtubesta tämän tyylisiä videoita ja itse niitä katselin eilen kyyneleet silmissä, itkien ja nauraen vuorotellen. Toisten onnea on ihana katsoa ja ajatella, että enää alle vuosi siihen meidän päivään. Tosin itselleni joudun myös hieman hokemaan, että "Jäitä hattuun nyt Emmi." koska minulla on tyypillinen suomalainen mies joka ei kyllä yhdellekään videokameralle varmasti puhu tunteistaan noin avoimesti kuin näiden videoiden miekkoset. Eikä haittaa minua, me hempeillään sitten kahdestaan!

Jos nyt ei budjetti tosiaan veny videokuvaajan palkkaamiseen kuten hieman epäilen, niin ei muuta kuin videokamera tai vaikka pari sopivaksi katsomiemme vieraiden käsiin. Luultavasti siis joku/jotkut perheenjäsenet. Eikä koko päivää tarvitse saada ikuistettua, mutta esimerkiksi vihkimisestä ei välttämättä muista myöhemmin enää yhtään mitään (näin voisin ainakin kuvitella, että aika sumussa se saattaa mennä) joten olisi ihanaa nähdä se jälkeenpäin videolta. Ihan omasta perheestä löytyy myös taitavia editoijia jos haluaa tuollaisen videoesityksen musiikkeineen päivineen... Eli jonkinlaista videomateriaalia varmasti meidänkin häistä saamme.

sunnuntai 10. elokuuta 2014

Särkänniemeen, Särkänniemeen...

Kesäpäivän viettoa osa 2! Täytyy kyllä myöntää, että nämä kelit ovat olleet enemmänkin kuin paikallaan. Tänään lähdettiin Särkänniemeä kohti niin, että vettä satoi aivan kaatamalla. Tiellä oli niin paljon vettä, että moottoritielläkin sai aikaiseksi komeat vesipatsaat, kun ajeli tielle muodostuneiden lammikoiden läpi. Ei muuta kuin Sokokselle shoppailemaan tytölle kurapukua syksyn vesikeleille. Sinä aikana sade olikin loppunut ja loppuillan aurinko paistoi todella lämpimästi, ihan polttavasti jopa! Meillä oli aivan super hauska päivä ja vähän harmitti, ettei olla tajuttu tulla aikaisemmin, tyttö kun pääsee nyt vielä alle 3-vuotiaana ilmaiseksi laitteisiin ja meillekin sisäänpääsy oli ilmainen... Oli tosin hyvä, että matkassa oli yksi aikuinen jolla oli ranneke, koska suurimpaan osaan laitteista Lotta oli vielä liian lyhyt. Ihmettelen niitä Särkänniemen mittoja, tyttö on kyllä varmasti jo yli 100cm mutta niiden mittojen mukaan hyvä kun on edes 90cm. Ehkä niissä on joku lisä, turvallisuuden vuoksi?






lauantai 9. elokuuta 2014

Sukulaisia tapaamassa (=Korkeasaaressa)

Vietimme tänään mukavan päivän Helsingissä Korkeasaaressa, mukana meidän poppoon lisäksi vanhempani. Koko päivä siinä meni, kun kävimme vielä kotimatkalla syömässä. Kameraa tuli kuskattua mukana ja treenailtua taas kuvaamista. Kalusto löytyy, taitoa vielä ei juurikaan, mutta kyllä se tästä. Pitäisi vaan saada kameraa varten kunnollinen reppu, johon saisi kaikki objektiivit matkaan mukaan, olisi vähän enemmän mieltä hommassa.



Tässä nämä sukulaiset ;) Siinä on ihan selvästi meidän perhe?







perjantai 8. elokuuta 2014

Hääväsymystä ja elämää helteessä

Nyt täytyy sanoa, että joitakin päiviä saa hääjutut olla! Johan tässä on 10kk aikaa häihin ja lähes kaikki alkaa olla jo reilassa. Ei muuta kuin makselemaan... Kerron sitten taas jotain häihin liittyvää, kun on jotain kerrottavaa. Siihen asti katselen inspiskuvia, televisio-ohjelmia ja yritän hakea hyvän keskusteluyhteyden mieheeni - siis näihin häihin liittyen. Äsken oli jo hyvää alkua sille, kun mies ehdotti itse aivan yllättäen meille häätanssibiisiä... Jes!

Tällä viikolla keittelin mehua marjoista mitä sain poimittua. Mustaherukoita 1,9kg ja punaherukoita 1,5kg. Punaherukoita jäi pensaaseen vielä vaikka kuinka paljon, tulee varmaan ainakin 6-7kg pelkästään siitä yhdestä pensaasta. Mehun keittelyä siis ensi viikollakin vielä.





Ei tullut kovinkaan paljon mehua alle 4kg määrästä marjoja. Ei muuta kuin lisää poimimaan, kun tyhjiä pullojakin jäi...
Raskaan työn raatajalle lasillinen suklaa Baileysiä illalla kynttilänvalossa. Kiitos hämärät illat, olitte jo tervetulleet!

maanantai 4. elokuuta 2014

Kaksi huolestuneen näköistä uimaria

Pulahdettiin eilen uimaan ensimmäistä kertaa koko kesän aikana. Tai no, ei voi uimisesta puhua, vähän kahlaamaan. Vesku oli ainut joka pääsi oikeasti uimisen makuun, kun se totesi hakevansa äipälle ja isille rapumerran järven keskeltä... Saatiin onneksi se kääntymään kesken kaiken vaikka hyvin päättäväisesti se kauhoi kohti mehutonkkaa, jolla merta oli merkattu.

Lilli ei tuosta vedestä niin välitä ja ranta johon pääsimme (siis pääsimme, kaikki veneenlaskupaikat ym. olivat aivan täynnä ihmisiä) oli hankala sekä Lillille että Lotalle, koska laskeutuminen oli aika jyrkkä ja vesi oli heti aika syvää. Mies nosti Lillin vähän kahlaamaan ja kyllä se jopa muutamat uintiliikkeet teki hienosti ensikertalaisena siellä vähän syvemmällä. Kovin kiinnostuneesti katseli Veskun perään, kun Vesku nouti keppiä järvestä joten ehkä seuraavalla kerralla sekin menee ihan itse veteen, jos vain löydetään parempi ranta.

Lotta ei oikein välittänyt tällä kertaa uimisesta vaikka on yleensä aikamoinen vesipeto. Ei ollut kyllä vesi edes kylmää, mutta ilme kyllä kertoo, että nyt huolestuttaa. ;)

Pari rankkaa työpäivää edessä lähinnä sen suhteen, että tänään iltavuoroon ja huomenna aamuvuoroon eli kotona pääsee käymään vain nukkumassa. Huoooh!





Koirien elämää

Koirat eivät kai oikein osaisi päättää nauttivatko näistä keleistä vai eivät. Ulkona on kivaa viiden minuutin ajan ja sitten täytyy jo päästä vilvoittelemaan. Sisälläkin on kuuma, vaikka koirilla puhaltaa kaksi tuuletinta niiden huoneessa... Pakko vain kyllä nyt todeta: saisi jo hellittää! Mutta tänään kaksikko pääsee pulahtamaan uimaan, pakko keksiä jotain millä niiden elämää vähän helpottaa näillä hellekeleillä.

Samalla voisin esitellä koirat. Vesku on 3v labradorinnoutaja-uros. Sen pääasiallinen työ on toimia miehen kaverina metsällä, mutta vielä se ei ole juurikaan päässyt niitä hommia tekemään. Se on vasta nyt kolmevuotiaana saanut sen verran "järkeä päähänsä" ja rauhoittunut, että nyt sen taas voisi yrittää ottaa lintumetsälle mukaan. Nyt se ehkä voisi keskittyäkin... Minä harrastan Veskun kanssa tokoa ja kuljen näyttelyissä. Viime viikonloppuna se sai hienosti ERIn ollen luokkansa toinen. Sitä ennen se on käynyt viimeksi junnuna näyttelyissä ja saanut EHn joten kyllä nyt tuon ERIn jälkeen taas näyttelyinnostus minulla kasvoi ja kalenterissa on vaikka kuinka monet kekkerit... Lilli on nyt 13vkk tanskandoggi-narttu. Lillin tulevaisuuden suunnitelmiin tulee kuulumaan nyt ainakin ne näyttelyt, niitä aletaan kiertämään heti syyskuusta, kun Lilli täyttää 5kk ja saa osallistua jo pentunäyttelyihin. Lillin kanssa harrastetaan myös tokoa ja toivottavasti siinäkin lajissa kilpailtaisiin.









sunnuntai 3. elokuuta 2014

Vieraslahjaksi jotain muuta kuin karkkia?

Otsikon aihe pyöri mielessäni eilen. Minulla oli jo täysin loppuun asti suunniteltu vieraslahjaidea, osa tarvikkeistakin jo ostettu. Näin sitten meidän ihanalla Facebookin vertaistukipalstallamme (Häät 2015) vielä paremman idean, esitin sen miehelleni ja koska hän piti ideasta, joutaa nuo ostetut roippeet myyntiin ellen keksi niille jotain muuta käyttöä.

Sitä perinteistä hääkarkkia en halunnut. Se ei ole meitä. Karkkia tässä talossa syödään muutenkin ehkä kerran kahdessa kuussa jos erityisempi syy siihen löytyy tai jos sellainen kummallinen, meille aika vieras käsite eli makeanhimo iskee. Melkein ennemmin voitaisiin laittaa vaikka rasiallinen mieheni bravuuria eli revittyä possua jokaiselle... Noh, kasvissyöjiä kunnioittaen ei ehkä kuitenkaan. ;)

Ajatukseni olisi, että vieraslahjaan panostetaan, käytetään aikaa ja tehdään paljon itse. Annetaan jotain henkilökohtaista, pala teistä kahdesta. Äitini kauhistui eilen, että onko vieraslahjat edelleen muodissa. Ajattelin heti, että nimenomaan nykyään ne vasta ovatkin muodissa, laittakaapa vaikka pinterestiin hakusanaksi wedding favors ja katsokaa mitä kaikkea erilaista sieltä löytyy!

Miettikää mikä kuvastaa teitä kahta. Kasvaako pihassanne komeat marjapuskat, oletko ahkera mehujen ja hillojen keittäjä? Onko teistä jompi kumpi kaikkien viherpeukaloiden äiti/isä? Tässä sellaisia jotka inspiroivat itseäni ja ehkä jokin näistä eksyy meidänkin häihin vieraita ilahduttamaan... Kuten kuvista näette, vain mielikuvitus on rajana! 

Kuvat ovat pinterestistä.