keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Meidän hääbändi, BNC duo!

Viitataas jälleen vanhaan postaukseen. Mietiskelin silloin, että bändi vai ei bändiä ja tuskailin bändien keikkapalkkioiden kanssa. Kaikkien keikkapalkkiot olivat täysin perusteltuja, meille vain liian suuria. Meinasin jo olla tämänkin asian kanssa jonkinlaisen hermoromahduksen partaalla, koska halusin niin kovasti häihin bändin, mutta viimein löytyi ratkaisu joka miellytti sekä minun korviani että sulhon mielestä meidän lompakkoa...


Brand New Classics oli bändi jonka laulajan, Markus Hämäläisen ääneen ihastuin heti ensikuulemalta. Tuo ihastus voimistui vain, kun kävimme katsomassa BNC:tä Viking Gracella viime marraskuussa.

Todetkaa vaikka itse!





Sain niin paljon kehuja jälkeenpäin tästä valinnasta. Duo sopi lopulta meidän juhlapaikkaamme kuin nenä päähän. Rummut olisivat luultavasti tuoneet liikaa ääntä siihen kohtaa iltaa, kun ihmiset halusivat myös keskustella, vaihtaa kuulumisia ja tutustua toisiinsa. Tanssimaan pääsi ne jotka halusivat, mutta ne jotka keskittyivät mielummin jutusteluun, pystyivät siihen ongelmitta tai ilman, että joutuivat siirtymään toiseen tilaan. Kaikki kehuivat Markuksen ääntä ja minä myhäilin vain, että tiedän, tiedän... :)



Suosittelen todellakin Brand New Classicia tai BNC Duoa! Toteuttivat haluamamme biisitoiveet, tekivät niistä omat HIENOT versionsa vielä. Aivan huikeaa.


tiistai 7. heinäkuuta 2015

Puku nro 2

Laitetaas linkki postaukseen joka liittyy olennaisesti tähän.

Eli todellakin, tullivapailta löytyi jotain minullekin! Todellakaan en etsinyt mitään. Hääpuku oli jo maksettu ja siihen olin rakastunut, ajattelin etten halua mitään muuta pukua päälleni koko iltana. Mutta toisin kävi, kun näin tämän Benjamin Robertsin Tia-malliston aivan ihastuttavan lyhyen, kellohelmaisen mekon! Kaasoille ei siis mitään tullivapailta löytynyt, mutta minä nappasin mukaani kakkosmekon!


Ihan kivutta ja surutta sen kanssa elo ei mennyt ja hääpäivän iltanakin, kun sitä päälleni puin, jännitti niin maan pirusti. Sitä oli jo Morsiusgalleriasta suurennettu koosta 32. Sen jälkeen sovittaessa kaikki oli hyvin. Sitten aloitinkin salilla käymisen ja kohta myös tallityöt. Niinhän siinä kävi, että selkä leveni sen verran, että paria viikkoa ennen häitä lyhyttä mekkoa sovittaessani väänsin itkua ja haukoin henkeä - sen mitä sain, en siis juurikaan happea saanut keuhkoihin asti. Ei muuta kuin itkuvirsipuhelu ompelijalle joka lupasi melkein viime hetkellä suurentaa pukua lisää.

Noh, olihan se ihan kohtalaisen sopiva, kunnes tuli otettua illan aikana sen verran alkoa, että alkoi turvottaa...

Tarinan opetus: nyöritykset!! Kannattaa valita puku, jossa on nyöritys! Vetoketju ei anna sitten milliäkään anteeksi, jos puku on nappisopiva... Syöt ruuan ja otat viiniä niin avot. Tämä morsianhan tanssi klo 02-04 sitten farkuissa ja topissa muun juhlakansan keskellä! ;D



perjantai 19. kesäkuuta 2015

Sormukseni tarina

Kultasepänverstas CaiSannia ylistinkin jo toisessa postauksessa, mutta tämä vasemmassa nimettömässäni kimalteleva maailman kaunein sormus tekee sen, että he ansaitsevat toisenkin ylistyspostauksen.

Sormuksen kanssa CaiSannilta tuli cd-levyllinen kuvia sormukseni tekovaiheista. Esitellään siis sormus kuvin, koska sanoin sitä ei voi tehdä, superlatiivit loppuu kesken.

KIITOS VIELÄ KERRAN <3 Elo sormuksen kanssa on ollut ihanaa, vaikka hieman tallilla töissä ollessani olenkin sitä jännittänyt. En ole toistaiseksi kolhinut sitä minnekään ja sormessakin se on pysynyt. :)


















Maggie Sottero, hääpukujen ferrari

Ensinnäkin KIITOS kaikille onnitteluista <3 Kyllä lämmitti mieltä ja sai palaamaan nopeasti näppäimistön ääreen!

Täytyy ehkä alkaa purkaa kaikkea tätä häihin liittyvää pikku hiljaa. Blogin pitäminen ei ollut kovinkaan helppoa, kun tavallaan olisin halunnut kertoa kaikesta mitä häiden suhteen olin tehnyt tai saanut aikaiseksi ja kuitenkin halusin pitää salassa, koska tiesin osan vieraista tätä blogia lukevan. Mutta palataan siis nyt hieman ajassa taaksepäin!

Nyt en ole aivan varma kuinka nopeasti tiesin, mitä lähden pukuostoksilla hakemaan, mutta todella nopeasti olin päättänyt haluavani päälleni Maggie Sotteron puvun.

"Moneen kertaan mallistoistaan palkittu Maggie Sottero on yksi maailman tunnetuimmista morsiuspukuvalmistajista. Maggie Sotteron imago perustuu laadukkaaseen suunnitteluun ja valmistukseen. Pukiessasi Maggien puvun päällesi tunnet sen täydellisestä istuvuudesta ja upeista materiaaleista. Mallistosta löytyy jokaiselle morsiamelle jotain - myös hinnan suhteen - ylellisistä kristallein koristelluista luomuksista yksinkertaisiin a-linjaisiin pukuihin ja romanttisiin leveähelmaisiin pukuihin."

Ensimmäiselle kierrokselle lähdimmekin sitten 03.05.2014 ja käänsimme auton nokan kohti Hyvinkäällä sijaitsevaa Leimulinea, jonka tiesin Maggie Sottero -jälleenmyyjäksi. Matkaan lähdin molempien kaasojeni ja äitini kanssa.

Minulla oli kuva puvusta jota olisin halunnut sovittaa ja sitä nimenomaista pukua ei valitettavasti heillä sitten ollut, mutta vastaavanlainen löytyi ja sen ensimmäisenä päälleni sainkin. Muistan katselleeni itseäni peilistä ja miettineeni, että no ninnannunna, ei nyt ihan täysillä sytyttänyt. Piti jättää puku hautumaan ja siirtyä seuraaviin.

Seuraava oli Maggie Sottero Daphne, jonka myyjä oli minulle valinnut. Ei niin ollenkaan tyyliseni. Olen ihminen joka rakastaa kaikkea säihkyvää ja kaikessa pitää olla jonkin verran blingiä. Daphnessa ei ollut ollenkaan. Kauniit laskostukset, nyöritys ja laahus kyllä. Myyjä auttoi puvun päälleni ja pääsin taas katselemaan itseäni peilistä. Olin aivan myyty. Ei kyyneleitä, ei suuria tunteita mutta tunsin itseni kauniiksi. Puku sai minut, tappijalkaisen Emmin näyttämään pitkältä. Se teki kauniin tiimalasivartalon ja antoi muotoja juuri oikeaan kohtaan. Eli täsmälleen kuten Maggie Sotteron puvuista luvataan.


Kaasot halusivat nähdä vielä päälläni merenneitomallisen puvun ja sellaisenkin sain sovittaa, mutta ei se imarrellut vartaloani yhtään niin hyvin kuin tuo Daphne.

Tilannetta hieman hankaloitti se, että kyseinen puku oli viimeinen kappale edellisestä mallistosta, sitä ei enää saa tilaamalla ja se oli nyt -50% hintaan. Sillä hetkellä en kauppoja tehnyt, koska a. en ollut varautunut siihen rahallisesti, nythän oltiin vain kiertelemässä ja katselemassa mitä tarjolla on ja b. en tiennyt haluanko jäädä paitsi niistä useista pukukierroksista monessa eri liikkeessä. Ei kun kahville kaasojen ja äidin kanssa ja lopulta lähdimme myös kotiin ilman pukua.

Ostopäätöksen tein vasta viikon? kuluttua jutellessani asiasta äitini kanssa. Ajattelin, että löydän varmasti muualtakin hyvän puvun, mutta tulen silti jokaista pukua vertaamaan tuohon Daphneen ("Ei tää ole yhtä hyvä kuin se" tai "No tää alkaa olla aika lähellä sitä"), joten miksi en ostaisi silloin sitä pukua joka on automaattisesti mittari sille, mikä puku on hyvä ja mikä ei? Soitin Leimulineen ja puku oli onneksi vielä hyllyssä ja siitä siis puhelimitse kaupat sovittiin.

Laahus kiinnitettynä ylös, kiinnitys puvun sisällä.
Myöhemmin (elokuussa 2014) kävin vielä uudestaan laittamassa puvun päälleni, jotta siihen saatiin tehtyä tarvittavat muokkaukset. Hieman sitä lyhennettiin, juuri muuta ei tarvinnut tehdä.

Suuret kiitokset Leimulinelle ja erityisesti Pirjolle asiantuntevasta ja lämminhenkisestä palvelusta! Olin tietämättäni hakemassa aivan vääränlaista pukua itselleni, puku jota etsin ei olisi sopinut minulle ollenkaan niin hyvin kuin tämä, jonka Pirjo rekistä nappasi sanoen, että se on varmasti minun pukuni. Niinhän se olikin. <3




Mutta ohjeeni jokaiselle morsiamelle, jolla ei vielä pukua ole: ÄLÄ OLE LIIAN AJOISSA! Tai jos olet liian ajoissa, älä katso hääpukuohjelmia! Olen vuoden aikana kokenut sellaisen määrän pukukateutta ja harmitusta siitä, etten saa kymmentä erilaista pukua päälleni, että olisinpa malttanut odottaa. En tarkoita, että en puvustani olisi pitänyt, kuten sanottua, rakastin sitä. Tarkoitan vain sitä, että maailmassa on niin paljon kauniita hääpukuja, että haluaisit saada päällesi niistä melkein jokaisen. Minulla vaihtui vuoden aikana pukumakuni aivan laidasta laitaan, koska sorruin katselemaan paljon hääpukuohjelmia (hei, Say yes to the dress, aivan mahtava sarja!). Pitikin käyttää oma puku päällä aika usein, että saatoin rakastua siihen aina vain uudelleen. ;)

tiistai 16. kesäkuuta 2015

Me mentiin naimisiin!

Noh, me mentiin naimisiin jo pari viikkoa sitten... :)

Jotenkin tuntuu, että on pitänyt päästä "nollaamaan" ajatukset häiden jälkeen ennen kuin niistä kirjoittaa. Päivä oli aivan ihana, täydellinen, siihen on mukava ajatuksissaan palata, mutta niin niin haikea...

Lisäksi on ollut aika todella kortilla. Ja oikeastaan sen ajan mitä olisin voinut koneella istua kirjoittamassa häistä ja avioliitosta, olen nauttinut siitä avioliitosta mieheni kanssa! Täytyy sanoa, että jos pelottelupuheet sanovat, että naimisiinmenon jälkeen onkin sitten alamäkeä, niin meillä on ollut kyllä aika nousujohteista! Ihanaa ollut tämä "kuherruskuukausi" tähän asti. :)

Matkalle me emme lähde vielä, vasta sitten syksymmällä. Mutta näistä tuonnempana!

Palaan varmaan tarkemmin juhannuksen aikoihin, mies lähtee Lappiin (vitsailee, että hän lähtee häämatkalle, heh!) ja itse suuntaan tytön ja koiran kanssa vanhemmilleni viettämään leppoisaa pitkää viikonloppua. Ehkä silloin olisi siis aikaa koneellekin hetkeksi istahtaa! Hääpäivästä kertominen ansaitsee aikaa.





maanantai 20. huhtikuuta 2015

CaiSanni toteutti unelmani - ja ehkä sinunkin?

Haluan heti alkuun sanoa, että en hyödy tästä postauksesta millään tavalla. Tämä ei siis ole tehty yhteistyössä CaiSannin kanssa. Tämä on tehty puhtaasti siitä ilosta ja onnesta minkä he minulle tuottivat toteuttamalla unelmani.


En halua laittaa valmiista sormuksestani kuvia vielä julki, koska se on yksi niistä ihanista asioista mitä haluan esitellä vieraille hääpäivänä! Mutta kuvituskuvat OVAT kyllä sormuksestani, nimittäin sen tekovaiheista!

Yhteydenpito CaiSannin Kaisan kanssa sujui alusta asti todella jouhevasti ja vastaukset tulivat nopeasti. Ensimmäisen kerran ottaessani yhteyttä Kaisaan laitoin hänelle kuvan sormuksesta johon olin itse ihastunut. Sain heti ensimmäisessä vastauksessa useamman eri hinta-arvion (eri kivillä ja materiaaleilla) ja jätin silloin vielä asian hautumaan.


Sitten koitti se hetki, että olimme miehen kanssa lyöneet budjetin lukkoon ja lähetin tämän varsinaisen tilausviestin Kaisalle. Siitä meni vain YKSI päivä, kun sain piirustusmalleja mahdollisesta sormuksestani. Jo piirretyt mallit olivat aivan upeita ja sain niitä useammasta erilaisesta vaihtoehdosta. Sain myös aika tarkat selostukset kivien koosta, mallista ym.


Päädyin kuitenkin siihen, joka oli lähimpänä sitä alkuperäistä ihastustani. Tästä meni vain kaksi päivää, kun sain Kaisalta tarkemman piirrustuksen tulevasta sormuksestani. En joutunut kertaakaan tekemään mitään korjauspyyntöjä sormukseen vaan sormus oli heti juuri sellainen kuin sen olin ajatuksissani nähnyt. Kaisa ammattitaidollaan osasi myös tehdä sellaisia ehdotuksia joiden tiesi tekevän sormuksesta vieläkin kauniimman. Sain näistäkin esimerkkikuvia Kaisan tekemistä valmiista sormuksista, jotta pystyin hahmottamaan miltä mikäkin idea näyttää sitten oikeasti.


Muutaman viikon päästä sain nämä valmistuskuvat ja kuvat valmiista sormuksestani. Täytyy sanoa, että pienet itkut tirautin sen nähtyäni! Sormukseni on mielestäni maailman kaunein. Se on erilainen, minun näköinen, unelmieni sormus.


Toiset itkut tirautin saatuani sen sormeeni. Se on turvassa laatikossaan vessan kaapissa ja säännöllisin väliajoin käyn sen pujottamassa sormeeni ja kyynelehtimässä lisää.

Kiitos CaiSanni unelmani toteuttamisesta! <3



tiistai 14. huhtikuuta 2015

Kiireitä

Huhheijaa ja kiirettä pukkaa! Töissä on ollut IHANAA! Aivan mahtavaa sanoa näin nyt alkuvuoden stressaamisen jälkeen. On mukavaa mennä töihin ja töistä palaa kotiin väsyneenä, mutta tyytyväisenä.

Käykää lukemassa mitä mun työhöni kuuluu, jos yhtään hevoset kiinnostavat (tai alpakat, niitäkin löytyy!): http://nohkuanponitiimi.blogspot.com

Hääasioita en nyt tällä hetkellä ehdi enkä oikein jaksa päivitellä, kaikkea pientä on tullut tehtyä ja hankittua mutta palataan aiheeseen paremmalla ajalla, täällä on tyttö kipeänä ja viime yö mennyt taas molemmilla pyöriskellessä sängyssä levottomina...


maanantai 13. huhtikuuta 2015

Vajaa 2kk aikaa ja tehtävälistan päivitys

IIIK! Alle 2kk häihin! Pakko oli hieman tarkastella tehtävälistaa ja poistella sieltä asioita mitkä on jo saatu tehtyä. Sentään jotain on saatu tehtyä...

HUHTIKUU
  • kukkien tilaaminen
  • tutun kanssa sovittava iltapalasta
  • esteettömyystodistus!!!
  • viereisen leirintäalueen mökit varattava kuun loppuun mennessä 
  • photobooth-taustan tekeminen (blaah, jaksaako?)
  • menu- ja ohjelma"viuhkojen" teko
  • kuvajahdin ja bingojen tulostus
  • huiskututuskeppien teko

TOUKOKUU
  • pöytäjärjestyksen suunnittelu ja esillelaitto (kirjoitetaan ikkunoihin) 
  • papin ja kanttorin tapaaminen
  • koemeikki ja -kampaus 
  • kynnet
  • vieraslahjojen teko
  • vihkiharjoitus
  • lopullinen vierasmäärä pitopalvelulle 
  • pukujen sovittaminen heti alkukuusta vielä kerran, ettei tule yllätyksiä... 
  • varmistettava kaikki varaukset ja kellonajat vielä kerran (bändi, dj, valokuvaaja) 

KESÄKUU
  • hääviikolla toivottavasti ei ole mitään muuta kuin ns. "varmistelua" 
  • itselle ja sulholle rentoutumista: parturit, itselleni mahdollinen suihkurusketus jos rajoja on 

HÄITÄ EDELTÄVÄNÄ PÄIVÄNÄ
  • juhlapaikan koristelu 
  • kukkien noutaminen illalla (vai vasta seuraavana aamuna, mietitään) 
  • rentoutumista sviitissä

HÄÄPÄIVÄNÄ
  • hääkampaus- ja meikkaus 
  • pukeutuminen

Miehen pitkä tehtävälista:
  • hääauto
  • alkoholien haku
  • sulhasen kengät
  • bestmanien asut  

lauantai 28. maaliskuuta 2015

Päivitystä ja palavereita

Kyllä ne häät vain lähestyvät, todella jännittävää ajatella että pian on yli vuosi suunniteltu ja odotettu tuota kesäkuista päivää! Stressiltä ei ole vältytty, kun raha-asiat menivät vähän perseelleen tässä minun vaihtaessani työpaikkaa ja miehen aloittaessa yrittämisen. Noh, ei voi muuta kuin ajatella, että kyllä tästä suostakin jotenkin rämmitään. Kaikki ylimääräinen on karsittu pois, ei mitään viikonloppureissuja tai shoppailua (muuta kuin hääasioihin liittyen) joten eiköhän se tästä. Onneksi kaikki maksut eivät tule päällekkäin vaan hieman ripotellen pystyy niitä makselemaan. Isot kulut on kuitenkin vielä edessä, esimerkiksi juhlapaikan vuokra...

Täytyy silti sanoa, että vaikka palkka nyt hieman laski niin en kadu ollenkaan. Töissä on ollut todella mukavaa vaikkakin rankkaa, nyt tosin fyysisesti, kun kotihoidossa oli enemmän se henkinen puoli koetuksella. Tämäkin asia onneksi korjaantuu ajan kanssa, kun lihakset alkavat tottua hommaan.

Danny 4v valmistautuu oripäiville ja on päässyt nyt työn makuun. :)
Siitä puheen ollen, tulin tuossa katsoneeksi itseäni peilistä ja oli pakko ottaa mittanauha käteen. Viime syksystä on vyötäröltä lähtenyt 5cm, reisistä 3-5cm ja lantiolta 1cm. Enkä ole todellakaan ollut enää millään kovalla dieetillä, liikkunut vain enemmän kuin aikaisemmin. Lantion alueelta ei sentit meinaa karista joten kai tässä tarvitsee alkaa vielä kyykkäämään, se kun alunperinkin oli se ongelmakohta. Reisistä on tosiaan toisesta lähtenyt 3cm ja toisesta 5cm... Kahden sentin ero on aika iso, täytyy siis tuota heikompaa reittä yrittää työstää myös jotenkin.

Lillikin on päässyt töihin mukaan. Aika rankkaa oli. ;)
Perjantaina palaveerattiin meidän häätiimin kanssa! Oli ihan mukavaa istahtaa saman pöydän ääreen ja käydä asioita läpi. Olin tehnyt meidän häistä hienon powerpoint-esityksen ja kaikki käytiin kyllä läpi bingoista bändiin ja menusta huiskutuskeppeihin... Bestmanitkin lähtivät hienosti mukaan juttuun alun "Äh saako mennä vielä tupakalle/vessaan..." -nutinan jälkeen. Noh, minuahan siinä vain koitettiin kiusata, mutta ei tämä bridezilla noin vähästä lähde mukaan juttuun. ;) Porukka sohvalle ja televisiosta esitys pyörimään vain. Hyvin saatiin päivän kulkua mietittyä yhdessä ja sitten maisteltiin meidän hääviiniehdokkaita. Black Tower valkkautui oletetustikin meidän valkoviiniksi ja josko punaviinin ottaisi samalta valmistajalta sitten.


Vielä olisi huhtikuulle paljon askarreltavaa. Menut/ohjelmat ja huiskutuskepit... On niissä työtä kyllä, vähän hirvittää ajatellakin, kun en edelleenkään ole mikään askartelija. Onneksi on kaksi ahkeraa kaasoa ja yksi innokas äiti. ;)

Kohta pitäisi myös tavata pappi ja kanttori sekä meidän valokuvaaja. Mukavaa saada lyötyä lukkoon lisää yksityiskohtia.

Olen muuten töissä nyt aika lähellä meidän vihkikirkkoa! Ajelinkin eilen sitten kirkon kautta kotiin ja kyllä se on vaikuttava näky, iso ja jylhä... Muutama potentiaalinen kuvauspaikkakin löytyi.

torstai 12. maaliskuuta 2015

Tee sitä mitä rakastat

Tee sitä mistä saat iloa elämääsi... Näitä olen hokenut itselleni, kun päätin että jätän kotihoidon taakseni ja palaan hevosalalle. Sain siis tosiaankin uuden työpaikan jossa aloitan ensi viikolla. Kotihoito ei ollut koskaan minua varten, melkein tiesin sen jo kättelyssä mutta halusin sille antaa mahdollisuuden. Ei minusta ole vain työhön, joka on todella kellotettua ja "valvottua" - eikä sen vuoksi, että tekisin hitaasti / liian nopeasti / toimintani ei jollain tavalla "kestäisi päivänvaloa" vaan yksinkertaiseksi siksi, että se tuo muutenkin rankkaan (lähinnä henkisesti) työhön vielä lisästressiä. Päivä alkaa kelloa vahtimalla, että aloitat työt minuutilleen oikeaan aikaan, päivä kuluu kelloa tuijottamalla ja lopetat päiväsi tasan samalla tavalla - tasan oikealla minuutilla... Sen lisäksi tulehtunut ilmapiiri joka teki sen, että töissä ei ollut millään tavalla mukava olla. Okei, työ on työ, mutta työ on niin pirun iso osa päivästä, että jos siellä ei ole edes mukava olla niin ainakin itse tulin työn ulkopuolella todella väsyneeksi ja kärttyiseksi. Olen ollut onneton.


Olen tässä potenut kotona selkäkipuja nyt joitakin päiviä ja niistä huolimatta kokenut olevani taas oma itseni - iloinen, pirteä, toimelias. Stressillä on kyllä kummia piirteitä, stressi tekee ihmisestä ihan monsterin, tai ainakin se tekee minusta sellaisen. Nyt kun ei ole tarvinnut päiväänsä stressata, olen taas "herännyt henkiin".

En siis miettinyt ihan hirveän kauaa, vastaanottaisinko uuden työpaikan. Ensi viikon torstaista lähtien teen tallia ja ratsutan nuoria hevosia Nohkuan ratsutilalla Sastamalassa. Siellä on aika makea järvimaisema mitä saa katsella kun tallin pihalla tallustelee... Ja on varmasti maastoja missä nuoria hevosia on ihana käydä tutustuttamassa kotipihan ulkopuoliseen elämään! Meitä on Nohkualla töissä sitten kaksi ammattilaista, tasa-arvoista tekijää ja uskon, että saamme yhdessä paljon aikaiseksi myös tallin toiminnan kehittämisen puolella.


Olen niin innoissani! Aikoinaan tallityöt kaatuivat siihen että tulin raskaaksi, mutta syy siihen etten palannut hevosalalle oli huono palkkaus ja olenkin aina sanonut, että ikinä en olisi hevosalalta pois jäänyt, jos sieltä saisi sellaisen palkan millä pystyy elämään. No nyt löytyi työpaikka jossa työntekijää arvostetaan ja maksetaan enemmän kuin sitä TES:n alinta mahdollista... Ei palkasta sen enempää, mutta ihan hyvin sillä pystyn elämään ja osallistumaan perheen kuluihin. Ehkä jätän jotkut kengät ostamatta (ai miten niin kenkiä on ihana ostella?) mutta se on sellaista, valintojen maailma. Toivon, että pääsen myös pitämään Lilliä edes silloin tällöin mukana töissä niin olisi silläkin enemmän tekemistä elämässään, nyt kun ei olla edes mihinkään Toko-ryhmään päästy ja toiminta rajoittuu oman pihan tallaamiseen. Ollaan me alettu käveleskellä muuallakin kuin pihalla, mutta ei voi puhua vielä mistään pitkistä lenkeistä, max kilometrin verran käydään tuolla kylillä pyörimässä ja sellaista vauhtia että itse saa harppoa jo aikamoisia askeleita mutta Lillin vauhti on sitä käveleskelyä... Odotan, että se kasvaa sen verran että pääsisin juoksemaan sen kanssa, saisi Lillikin lihaksistoa vahvistettua. Mutta jättirodun täytyy antaa kasvaa rauhassa.


Tästä tuli nyt tälläinen vuodatuspostaus, mutta oli selvästikin pakko saada nämä ajatukset ulos. Odotan vain, että viikko kuluisi nopeasti että pääsisin aloittamaan Nohkualla. Samalla päässä surisee, mitä kaikkea tarvitsenkaan... Ainakin kengät. Ai niin, mun piti olla kenkienostolakossa... No mutta pakko saada työkengät, en halua uusia lenkkareitani pilata tallihommassa. Ei hajuakaan missä mun vanhat tallikengät on! Ehkä täytyisi vielä käydä penkomassa varastoa... Auto pitäisi myös vaihtaa, työmatka alkaa olla jo sen verran pitkä että dieselin osto olisi ihan järkevää. Kaipaako kukaan autoa? Olisi oikeasti hyvä ja toimiva 1.8l bensakoneella pyörivä Ford Focus (-01) myynnissä... Farkkumalli ja tosi siisti sisältä ja ulkoa. En todella myisi pois, tää on ensimmäinen mun auto joka TOIMII ja johon ei ole jouduttu tekemään mitään remppoja, ihan just katsastettu jne. Mutta pakko saada riisseli.

AI NIIN!!! Täähän on hääblogi ;) Arvatkaa mitkä lähti eilen matkaan ja ovat varmaan suurimman osan saavuttaneet tänään?




Ja arvatkaa miltä näiden tekeminen näytti? Kysynpä vaan, että miksi miesten täytyy keksiä aina jokin laite jolla tehdä asiat? Miksei voi vain tehdä? Huokaus, no kiva että ainakin tavallaan mieskin osallistui... ;) Pahoittelut kännykkälaadun kuvista, myin järkkärini pois enkä ole vielä ostanut uutta tilalle...