perjantai 19. kesäkuuta 2015

Sormukseni tarina

Kultasepänverstas CaiSannia ylistinkin jo toisessa postauksessa, mutta tämä vasemmassa nimettömässäni kimalteleva maailman kaunein sormus tekee sen, että he ansaitsevat toisenkin ylistyspostauksen.

Sormuksen kanssa CaiSannilta tuli cd-levyllinen kuvia sormukseni tekovaiheista. Esitellään siis sormus kuvin, koska sanoin sitä ei voi tehdä, superlatiivit loppuu kesken.

KIITOS VIELÄ KERRAN <3 Elo sormuksen kanssa on ollut ihanaa, vaikka hieman tallilla töissä ollessani olenkin sitä jännittänyt. En ole toistaiseksi kolhinut sitä minnekään ja sormessakin se on pysynyt. :)


















Maggie Sottero, hääpukujen ferrari

Ensinnäkin KIITOS kaikille onnitteluista <3 Kyllä lämmitti mieltä ja sai palaamaan nopeasti näppäimistön ääreen!

Täytyy ehkä alkaa purkaa kaikkea tätä häihin liittyvää pikku hiljaa. Blogin pitäminen ei ollut kovinkaan helppoa, kun tavallaan olisin halunnut kertoa kaikesta mitä häiden suhteen olin tehnyt tai saanut aikaiseksi ja kuitenkin halusin pitää salassa, koska tiesin osan vieraista tätä blogia lukevan. Mutta palataan siis nyt hieman ajassa taaksepäin!

Nyt en ole aivan varma kuinka nopeasti tiesin, mitä lähden pukuostoksilla hakemaan, mutta todella nopeasti olin päättänyt haluavani päälleni Maggie Sotteron puvun.

"Moneen kertaan mallistoistaan palkittu Maggie Sottero on yksi maailman tunnetuimmista morsiuspukuvalmistajista. Maggie Sotteron imago perustuu laadukkaaseen suunnitteluun ja valmistukseen. Pukiessasi Maggien puvun päällesi tunnet sen täydellisestä istuvuudesta ja upeista materiaaleista. Mallistosta löytyy jokaiselle morsiamelle jotain - myös hinnan suhteen - ylellisistä kristallein koristelluista luomuksista yksinkertaisiin a-linjaisiin pukuihin ja romanttisiin leveähelmaisiin pukuihin."

Ensimmäiselle kierrokselle lähdimmekin sitten 03.05.2014 ja käänsimme auton nokan kohti Hyvinkäällä sijaitsevaa Leimulinea, jonka tiesin Maggie Sottero -jälleenmyyjäksi. Matkaan lähdin molempien kaasojeni ja äitini kanssa.

Minulla oli kuva puvusta jota olisin halunnut sovittaa ja sitä nimenomaista pukua ei valitettavasti heillä sitten ollut, mutta vastaavanlainen löytyi ja sen ensimmäisenä päälleni sainkin. Muistan katselleeni itseäni peilistä ja miettineeni, että no ninnannunna, ei nyt ihan täysillä sytyttänyt. Piti jättää puku hautumaan ja siirtyä seuraaviin.

Seuraava oli Maggie Sottero Daphne, jonka myyjä oli minulle valinnut. Ei niin ollenkaan tyyliseni. Olen ihminen joka rakastaa kaikkea säihkyvää ja kaikessa pitää olla jonkin verran blingiä. Daphnessa ei ollut ollenkaan. Kauniit laskostukset, nyöritys ja laahus kyllä. Myyjä auttoi puvun päälleni ja pääsin taas katselemaan itseäni peilistä. Olin aivan myyty. Ei kyyneleitä, ei suuria tunteita mutta tunsin itseni kauniiksi. Puku sai minut, tappijalkaisen Emmin näyttämään pitkältä. Se teki kauniin tiimalasivartalon ja antoi muotoja juuri oikeaan kohtaan. Eli täsmälleen kuten Maggie Sotteron puvuista luvataan.


Kaasot halusivat nähdä vielä päälläni merenneitomallisen puvun ja sellaisenkin sain sovittaa, mutta ei se imarrellut vartaloani yhtään niin hyvin kuin tuo Daphne.

Tilannetta hieman hankaloitti se, että kyseinen puku oli viimeinen kappale edellisestä mallistosta, sitä ei enää saa tilaamalla ja se oli nyt -50% hintaan. Sillä hetkellä en kauppoja tehnyt, koska a. en ollut varautunut siihen rahallisesti, nythän oltiin vain kiertelemässä ja katselemassa mitä tarjolla on ja b. en tiennyt haluanko jäädä paitsi niistä useista pukukierroksista monessa eri liikkeessä. Ei kun kahville kaasojen ja äidin kanssa ja lopulta lähdimme myös kotiin ilman pukua.

Ostopäätöksen tein vasta viikon? kuluttua jutellessani asiasta äitini kanssa. Ajattelin, että löydän varmasti muualtakin hyvän puvun, mutta tulen silti jokaista pukua vertaamaan tuohon Daphneen ("Ei tää ole yhtä hyvä kuin se" tai "No tää alkaa olla aika lähellä sitä"), joten miksi en ostaisi silloin sitä pukua joka on automaattisesti mittari sille, mikä puku on hyvä ja mikä ei? Soitin Leimulineen ja puku oli onneksi vielä hyllyssä ja siitä siis puhelimitse kaupat sovittiin.

Laahus kiinnitettynä ylös, kiinnitys puvun sisällä.
Myöhemmin (elokuussa 2014) kävin vielä uudestaan laittamassa puvun päälleni, jotta siihen saatiin tehtyä tarvittavat muokkaukset. Hieman sitä lyhennettiin, juuri muuta ei tarvinnut tehdä.

Suuret kiitokset Leimulinelle ja erityisesti Pirjolle asiantuntevasta ja lämminhenkisestä palvelusta! Olin tietämättäni hakemassa aivan vääränlaista pukua itselleni, puku jota etsin ei olisi sopinut minulle ollenkaan niin hyvin kuin tämä, jonka Pirjo rekistä nappasi sanoen, että se on varmasti minun pukuni. Niinhän se olikin. <3




Mutta ohjeeni jokaiselle morsiamelle, jolla ei vielä pukua ole: ÄLÄ OLE LIIAN AJOISSA! Tai jos olet liian ajoissa, älä katso hääpukuohjelmia! Olen vuoden aikana kokenut sellaisen määrän pukukateutta ja harmitusta siitä, etten saa kymmentä erilaista pukua päälleni, että olisinpa malttanut odottaa. En tarkoita, että en puvustani olisi pitänyt, kuten sanottua, rakastin sitä. Tarkoitan vain sitä, että maailmassa on niin paljon kauniita hääpukuja, että haluaisit saada päällesi niistä melkein jokaisen. Minulla vaihtui vuoden aikana pukumakuni aivan laidasta laitaan, koska sorruin katselemaan paljon hääpukuohjelmia (hei, Say yes to the dress, aivan mahtava sarja!). Pitikin käyttää oma puku päällä aika usein, että saatoin rakastua siihen aina vain uudelleen. ;)

tiistai 16. kesäkuuta 2015

Me mentiin naimisiin!

Noh, me mentiin naimisiin jo pari viikkoa sitten... :)

Jotenkin tuntuu, että on pitänyt päästä "nollaamaan" ajatukset häiden jälkeen ennen kuin niistä kirjoittaa. Päivä oli aivan ihana, täydellinen, siihen on mukava ajatuksissaan palata, mutta niin niin haikea...

Lisäksi on ollut aika todella kortilla. Ja oikeastaan sen ajan mitä olisin voinut koneella istua kirjoittamassa häistä ja avioliitosta, olen nauttinut siitä avioliitosta mieheni kanssa! Täytyy sanoa, että jos pelottelupuheet sanovat, että naimisiinmenon jälkeen onkin sitten alamäkeä, niin meillä on ollut kyllä aika nousujohteista! Ihanaa ollut tämä "kuherruskuukausi" tähän asti. :)

Matkalle me emme lähde vielä, vasta sitten syksymmällä. Mutta näistä tuonnempana!

Palaan varmaan tarkemmin juhannuksen aikoihin, mies lähtee Lappiin (vitsailee, että hän lähtee häämatkalle, heh!) ja itse suuntaan tytön ja koiran kanssa vanhemmilleni viettämään leppoisaa pitkää viikonloppua. Ehkä silloin olisi siis aikaa koneellekin hetkeksi istahtaa! Hääpäivästä kertominen ansaitsee aikaa.